Suomen kansallinen puolustus – Yhteinen sitoumus
Yksi asioista, joka on aina tehnyt minuun vaikutuksen Suomessa, on maan lähestymistapa kansalliseen puolustukseen. Täällä puolustus ei ole vain armeijan vastuulla; se on koko yhteiskunnan yhteinen sitoumus, jossa kaikki osallistuvat aktiivisesti ja sitoutuvat kansalliseen turvallisuuteen. Puolustus ei ole Suomessa vain harvojen koulutettujen tehtävä, vaan se on koko kansakunnan valmiutta ja halua suojella sitä, mikä on tärkeää. Tämä heijastaa monin tavoin sotilaskoulutuksesta tuttua periaatetta kaveria ei jätetä.
Suomen kielen oppiminen ja maan historian löytöretki
Vaikka olen vielä suhteellisen uusi asukas Suomessa, en ole vieras suomalaiselle kulttuurille, elämäntavalle tai historialle. Aloitin suomen opiskelun pandemian aikaan vuonna 2020, innostuneena suomalaisesta musiikista – artistit kuten Haloo Helsinki, J. Karjalainen, Olli Halonen ja Popeda inspiroivat minua oppimaan kieltä ymmärtääkseni paremmin näiden uskomattomien melodioiden sanomaa. Suomen kieltä opiskellessani sukelsin samalla Suomen historiaan: muinaisen Hämeen Härkätien kauppareitistä vaikuttaviin keskiaikaisiin linnoihin kuten Hämeenlinnaan ja karuun, mutta kauniiseen maisemaan, joka on muovannut kansaa. Löysin myös Suomen myyttiset tarinat, kuten Kalevalan ja Väinämöisen legendat, jotka yhdistyvät vahvasti kansalliseen luonteeseen ja henkeen. Näiden tarinoiden ja historian kautta ymmärsin, että voidakseni todella ymmärtää tätä maata, minun täytyi arvostaa sekä sen menneisyyttä että nykypäivää – ja tähän kuuluu myös Suomen lähestymistapa kansalliseen puolustukseen.
Sotatiede ja kansallisen puolustuksen malli
Olen onnekas saadessani laajan akateemisen taustan, kiitos siitä pitkälti edesmenneelle isälleni, joka herätti minussa elinikäisen uteliaisuuden ja oppimisen palon. Opintojeni aikana suoritin monia sotatieteen kursseja ja tein tutkimusta puolustuksen teknisistä ja teoreettisista näkökulmista: hybridiuhista, kehittyvistä teknologioista, terrorismin torjunnasta, ideologisesta radikalisoitumisen ehkäisystä sekä ääriajattelun psykologisista ajureista. Tutkin moraalisia perustoja ja sitä, miten ihmiset käsittelevät uhkamielikuvia, erityisesti valmistautumisen kontekstissa. Luonnollisesti muuttaessani Suomeen tunsin vetoa kansalliseen puolustusmalliin, joka on sekä teknisesti vahva että ideologisesti kestävä. Nykyisessä verkottuneessa maailmassa vahvan puolustuksen ylläpito kulkee käsi kädessä sen tukemisen motivaation ja sitkeyden kanssa. Loppujen lopuksi edistyksellisistä varusteista ei ole hyötyä, jos kukaan ei tunne halua käyttää niitä.
Sisu, yhteinen vastuu ja vahva liittolaisuus
Jokainen, joka on opiskellut Suomen tai Pohjoismaiden historiaa, tietää tämän: Suomen puolustusasenne juontaa juurensa haastavasta menneisyydestä – se on sitkeyttä, periksi antamatonta asennetta ja halua jatkaa, mikä tiivistyy käsitteeseen sisu. Tänä kesänä osallistuin Naton huippukokoukseen Washington D.C:ssä, jossa asiantuntijat ja johtajat ympäri maailmaa jakoivat näkemyksiään, jotka syvensivät ymmärrystäni siitä, miksi Suomen tuore liittyminen Natoon on ollut niin sujuva prosessi. Suomi ei liittynyt Natoon uutena tulokkaana, joka vasta opettelee asioita, vaan kokeneena, hyvin varustautuneena ja luotettavana kumppanina, joka vahvistaa entisestään jo vahvaa liittoumaa. Suomen pitkäaikainen yhteistyö Naton kanssa teki siirtymästä nopean, tehokkaan ja molemmin puolin hyödyllisen – ja Suomen mainitsemista seurasi lähes aina kiitosta ja ihailua. (Torille!)
Mikä tekee tästä kumppanuudesta niin toimivan on yhteisten periaatteiden joukko: sekä Suomi että Nato omaksuvat kokonaisturvallisuuden konseptin, jossa valmius ulottuu asevoimien ulkopuolelle ja käsittää koko yhteiskunnan sitoutumisen maan suojelemiseen. Tämä jaettu vastuuntunne, vakauden vaaliminen ja sitoutuminen keskinäiseen tukeen ovat syitä, miksi Suomen liittyminen Natoon tuntuu luonnolliselta jatkumolta sen omalle turvallisuuspolitiikalle. Suomi on alusta asti ollut arvokas lisä Natolle, vahvistaen liittoumaa sekä sotilaallisilla kyvyillään että syvään juurtuneella sitkeydellä – ja vahvalla opetuksella kaveria ei jätetä.
Kansallinen puolustus – henkilökohtainen velvollisuus ja yhteinen perintö
Suomen kansallinen puolustus ilmentää syvälle juurtunutta sitoutumista, teknisten kykyjen ja horjumattoman hengen yhdistelmää, joka resonoi maailmanlaajuisesti. Muutettuani Suomeen minulla on ollut etuoikeus oppia tästä lähestymistavasta, kokea se omakohtaisesti ja arvostaa omistautumista, sitoutumista ja yhteistä vastuuntuntoa, joka sitä ohjaa. Täällä eläessäsi huomaat nopeasti, kuinka monet ovat valmiita puolustamaan ei vain maata vaan myös toisiaan. Se on hieman huvittavaa – vaikka saatamme vitsailla naapureiden välttelystä tai piiloutumisesta asuntoihimme, puolustaisimme näitä samoja naapureita epäröimättä, kuin he olisivat perhettä. Tässä on jaettu vastuuntunne, joka ylittää maan rajat ja ulottuu toisiin ihmisiin, menneisiin sukupolviin ja tuleviin.
Tutkimukseni, osallistumiseni Naton huippukokouksiin ja omat harjoitteluni ovat myös antaneet minulle kunnian keskustella vanhempien suomalaisten kanssa heidän ajoistaan Puolustusvoimissa. Yleisin tunne, jota he ilmaisevat, on kiitollisuus – kiitollisuus meitä nuorempia sukupolvia kohtaan siitä, että jatkamme tätä perintöä. He ovat ilahtuneita nähdessään, kuinka otamme kansallisen puolustuksen tosissamme, kouluttaudumme ja opimme ylpeydellä. Tämä muistuttaa heitä siitä, että Suomen tulevaisuus on osaavissa käsissä, ja se on vahva muistutus siitä, että historia ei ole niin etäinen kuin miltä se joskus tuntuu. Vain muutama sukupolvi sitten he kohtasivat sodan pelon ja todellisuuden – talvisodan, jatkosodan, Lapin sodan. Heille kansallinen puolustus on henkilökohtaista, ja sama pätee myös meihin. Heidän tarinansa muistuttavat vapauden hinnasta, vastuusta, jota tämän päivän sukupolvi kunnioittaa teoillaan.
Mikä tekee Suomesta vahvan: henkilökohtainen sitoumus yhteiseen perintöön
Suomen vahvuus ei ole vain sen sotilasvarusteissa – tankeissa, lentokoneissa, laivoissa tai tykistössä. Suomen todellinen vahvuus on yhteishengessä, jaetussa vastuuntunnossa ja syvässä velvollisuuden tunteessa, joka jokaisella suomalaisella on. Tämä puolustustapa on yhtä lailla ideologinen kuin toiminnallinenkin. Samat resurssit voitaisiin kopioida muualla, mutta ilman suomalaista sisun henkeä, kaveria ei jätetä -periaatetta ja horjumatonta vastuuntuntoa, se ei olisi sama.
Minulle Suomesta on tullut enemmän kuin pelkkä asuinpaikka; se on maa, jota kunnioitan syvästi ja jossa tunnen olevani etuoikeutettu saadessani olla mukana. Suomi otti minut vastaan isäni menetyksen jälkeen – hän oli mentorini ja paras ystäväni – ja tässä uudessa kodissa löysin uudelleen tarkoitukseni. Kielen oppiminen, historian omaksuminen ja ihmisiin tutustuminen täällä ovat syventäneet omaa velvollisuudentuntoani ja vastuullisuuttani. Nyt oma sitoumukseni on antaa positiivinen panokseni, kunnioittaa sisun henkeä ja jatkaa osaltani tätä yhteistä perintöä – olla valmis puolustamaan sitä, mikä on arvokasta ja tärkeää, yhdessä muiden kanssa.
Nämä pohdinnat ovat henkilökohtaisia näkemyksiäni ja kokemuksiani, eivätkä edusta Puolustusvoimien, Naton tai minkään siihen liittyvän organisaation virallisia kantoja tai tukia.
Comentários