Saapuminen Suomeen – DFW - HEL – 10.11.2023
10. marraskuuta 2023, klo 11:18, Finnairin lento AY20, OH-LWI, Airbus A350-900, laskeutui Helsinki-Vantaan lentokentälle. Olin vihdoin saapunut Suomeen ensimmäistä kertaa.
Lento kesti koko yön, enkä nukkunut hetkeäkään; olin liian innoissani.. ja vähän hermostunutkin. Kolme tuntii Kanadan yllä revontulii kattellen rauhoitti kyl. Suomeen tuleminen oli ollut monen vuoden unelma, joka vihdoin toteutui. Aloin opetella suomea vuonna 2020 pandemian aikana, ja olin jo koukussa suomalaiseen musiikkiin, kiitos Dallas Starsin pelaajien Instagram: Roope Hintz, Miro Heiskanen, Jani Hakanpää, Esa Lindell.
Matkalla Suomeen – Finnair 20 – DFW - HEL – 10.11.2023
Tämä oli mun eka matka Suomeen ja Eurooppaan, eka kunnon kokemus vieraasta maasta (muutto Kanadasta Yhdysvaltoihin ei ihan laskenut, koska kulttuurishokkia ei oikeastaan ollut). Olin tehnyt läksyni Suomesta, suunnitellut tapaamisia kavereiden kanssa, jokaisen kohdan matkasuunnitelmassa, ja tiesin jopa mistä löytyy paikalliset kaupat, ravintolat, puistot ja parkkipaikat. Viettäisin kuukauden Suomessa, ja olin varma, että tulisin rakastamaan sitä. Silti mielessä pyöri kysymys… mitä jos olinkin idealisoinut Suomen liikaa? Entä jos se ei olisikaan sitä, mitä olin kuvitellut?
Laskeutumisen jälkeen kävelin Helsinki-Vantaalla kohti passintarkastusta. Kaikkialla oli hiljaista, siistiä ja rauhallista, ja taustalla soi lintujen ja luonnon ääniä. Jo kentällä ilma tuntui raikkaalta. Passintarkastus meni nopeasti, ja pian mulla oli matkalaukut ja vuokra-auton avaimet käsissä.
Kun astuin ulos, tuntui niinku olisin tullut kotiin. Oli kylmä, harmaa ja sateinen päivä, aivan kuin kotona Nova Scotiassa. Ilmassa oli sellainen raikas tuoksu, jota on vaikea kuvailla. Hyppäsin vuokra-autoon, laitoin osoitteen Kirkkonummen asunnolle ja Radio SuomiPopin päälle. Ensimmäistä kertaa kuuntelin suomalaista radiota Suomessa.
Ajomatka Kirkkonummelle oli tavallinen mut ikimuistoinen. Vähän sadetta, kevyt liikenne, harmaa taivas. Tuttujen kylttien ja kauppojen ohi ajaminen tuntui epätodelliselta; olin imenyt suomalaisen median vaikutteita vuosien ajan, joten tuntui kuin olisin paikassa, jonka tunsin vain tarinoiden kautta. Helsinki ja sen vilkkaus jäivät pian taakse, ja vastaan tuli Kirkkonummen metsät ja pellot, puiden reunustamat mutkittelevat tiet. Kaikki tuntui niin samalta kuin Kanadassa ja kotiseudullani Nova Scotiassa. Olin teknisesti vieraassa maassa, joka ei kuitenkaan tuntunut yhtään vieraalta. Tuntui oikeasti siltä kuin olisin tullut kotiin.
Asunnolla sain avaimet koodilla sähköpostista, ei tarvinnut käydä kiusallisia kohtaamisia—todella suomalaista. Purin tavarat ja lähdin heti kävelylle lähimetsään. Tuntui kuin olisin kotona. Korkeat puut, hiljaisuus ja rauha. Vuosi tätä ennen oli ollut raskas; isäni oli ollut vakavasti sairas, ja vietin pitkiä päiviä sairaaloissa nähden paljon surua. Mutta siellä, hiljaisessa metsässä, tunsin rauhaa. Oli kuin luonto olisi sanonut: "Olet käynyt läpi paljon, tässä palkintosi."
Kirkkonummen Metsä
Eksyin metsään tuntikausiksi. Lopulta muistin, että tarvitsin ruokaa, joten suuntasin Prisma Kirkkonummelle. Tämä valtava kauppa oli täynnä ihmisiä, mutta sisällä oli rauhallista. Kaikki kunnioittivat toistensa tilaa; kukaan ei tunkenut tai häirinnyt. Kiertelin hyllyjä ja huomasin, kuinka hyvin ymmärsin kylttejä. Se oli pieni yllätys—en ollut tajunnut, kuinka paljon suomea oikeasti osasin.
Kassalla valitsin vaistomaisesti suomenkielisen palvelun. Kaikki sujui hyvin, vaikka mietin hetken, mikä ihme on "S-Etukortti" (sen saisin kyl selville pian). Sitten soitin isälle kotiin kertoakseni, että olin perillä. Se oli puhelu, josta olin unelmoinut vuosia. "Isä, olen täällä maailman toisella puolen" sanoin suoraan Haloo Helsingin biisistä "Maailman oisella puolen". Hän nauroi, pyysi selitystä englanniksi, ja kerroin hänelle mitä se tarkoitti. Tunsin itseni astronautiksi, joka soittaa Maahan laskeutumisen jälkeen. Isä oli ylpeä ja innoissaan, niinku minäkin.
Myöhemmin ajoin Helsingin Kauppatorille, tuntien ku olisin unessa. Tässä mä olin Suomessa, paikassa, josta olin unelmoinut, jota olin opiskellut ja jossa olin opetellut kielen. Tiesin nyt, ettei kaikki ollut ollut turhaa, sainpa jopa lämpimän tervehdyksen suosikkijoukkueeltani Tampereen Ilves! Sinä yönä nukuin paremmin ku koskaan, vaikka heräsin aikaisin tapaamaan ensimmäistä ystävääni Suomessa, Turussa.
Olin kotona. Mun seikkailu Suomessa oli alkanut.
Nyt, yks vuotta myöhemmin, katson taaksepäin hämmästyneenä. Jos joku olisi silloin kertonut, mitä vuodesta tulisi, en olisi uskonut. Olin opiskellut vuosia kieltä maasta, jossa en ollut koskaan käynyt… kuvittele, jos olisinkin saapunut tänne ja en olisi tykännyt 😬. Onneksi nii ei käynyt.
Kaikki johdatti mut tähän, ensimmäiseen Suomen-matkaan, ja nyt elämääni asukkaana. Huomasin, että vaikka olin asunut vuosia Yhdysvaltojen etelässä opintojen vuoksi, mun Pohjoinen DNA on muuttumaton. Kanadan ja Suomen välillä on erityinen yhteys; pohjoisessa eläminen muokkaa meitä molempia. Kun talvella pimenee, opimme luomaan omaa valoamme usein huumorin kautta, joka on yhtä tummaa ku kahvimme ja mustamakkaramme, mut se auttaa meitä jaksamaan. Kun selviää pimeydestä, kuten siitä vuodesta ennen ku tulin tänne, oppii arvostamaan valoa ja tekemään omaansa. Ensimmäinen suomalainen juhannukseni tiivisti tämän, kuten myös suosikkibiisini Olli Haloselta: Pohjola, Suomen Kesä ja Synnytty saunomaan, joiden sanoituksia ja merkityksiä mietin usein.
En voi tarpeeksi kiittää Suomen ihmisiä. Olen teille kaikille niin paljon velkaa. On etuoikeus kutsua tätä maata kodiksi ja teitä naapureiksi, vaikka saatan piileskellä asunnossani odottamassa, että kaikki naapurit ovat poissa ennen kuin uskallan mennä ulos 😂😅 (Teen tämän koska olemme samanlaisia ja tiedän, että se on juuri sitä mitä tekin haluaisitte).
Joskus mietin, että ihmiset ehkä ajattelevat mun olevan rikkinäinen levy, aina kertomassa kuinka paljon rakastan tätä paikkaa, mutta tarkoitan joka sanaa. Isä opetti mulle ettei mitään pidä jättää sanomatta, ja elän sen mukaisesti, kertoen kiitollisuuteni Suomelle ja jokaiselle suomalaiselle, joka teki tästä vuodesta erityisen ja auttoi mua jatkamaan isäni menetyksen jälkeen. Olen täällä tänään teidän ansiostanne. Pidin kiinni teidän tuellanne. Perustin jopa oman firman täällä Suomessa, tarjoten työtä suomalaisille, kiitos teidän.
Sanat eivät riitä kiitokseksi, joten jatkan kiitollisuuden osoittamista joka päivä. Näytän arvostukseni jatkamalla kielen oppimista, tekemällä osani ja kohtelemalla jokaista teistä kuin perhettä. Suomi, kiitos että otitte minut kotiin. Lopetan suosikkibiisini, Olli Halosen Pohjolan parhaaseen osaan...
Me Suomen kesää manaillaan, ja talven pimeyttä kiroillaan.
Mut silti aina etelänmatkoilta kotiin palataan.
Meille rujo on kaunista, niinkuin sisu, sauna ja Popeda.
Ja tää on pala taivasta, tai ehkä ollaan hulluja
Ku asutaan Suomessa
Comments